Korona-pandemian aikana Twitterissä, ainakin Suomessa, on puhuttu paljon leipomisesta. Pataleipä lienee yksi koronan suurimmista voittajajista. Mutta ensimmäisenä viikonloppuna rajoitusten voimaantulon jälkeen letut olivat SE juttu. Niin myös minulle, tarkista vaikka Instagramista.
Tämä sopi minulle, letut ovat aina olleet heikko kohtani. On ne tehty sitten paistinpannulla, lettupannulla (”pikkuletut”) tai muurinpohjapannulla.
Muurinpohjapannulla paistetut letut kuuluvat oleellisena osana lapsuden kesiin ja mökkiin – vaikka mökin nuotiopaikka on vaihtunut kaasupolttimeen takapihalla niin muurinpohjapannu, lasta ja itse asiassa myös kattila taikinaa varten ja näin ollen tunnelma ovat edelleen samat!
Resepti
Lettureseptejä löytyy Googlella monia. Viime vuonna törmäsin Soppa 365:n reseptiin parhaista ”Suomen parhaista muurinpohjaletuista” Näiden resepti eroaa omastani vahvasti. Tätä pitää kyllä kokeilla, mutta tähän saakka olen luottanut reseptiin, joka on syöpynyt keskushermostoon. Se on seuraava:
- 1 dl sokeria
- 3 kananmunaa
- 1l täysmaitoa
- 5-6 dl jauhoja (vehnä tai ohra)
- Liraus öljyä
- 1 tl suolaa
Letuissa käytetään perinteisesti vehnäjauhoja, mutta muurinpohjaletuissa n. 1/3 jauhoista on ohrajauhoja.
Lisäksi:
- Voita paistamiseen
- Sekoita kananmunat ja sokeri kevyesti (ei tarvitse vaahdottaa)
- Lisää maito, sekoita
- Lisää jauhot, sekoita tasaiseksi
- Lisää liraus (n. ruokalusikka) öljyä
- Lisää suola
Sekoita hyvin ja anna asettua, vähintään 30 min – mielellään 2 tuntia tai enemmän. Sekoita vielä ennen paistamista ja tarkista paksuus (taikinan pitää olla paksua). Ja paista valitulla välineellä voissa.
Perinteinen tapa on levittää rasva pannulle tasaiseksi ennen taikinan kaatamista. Mutta kannattaa myös kokeilla seuraavaa:
- Sulata voi yhteen kohtaan
- Kaada taikina tämän päälle
- Älä levitä taikinaa
Tässä tulee olla tarkkana taikinan määrän kanssa. Letusta tulee tavallista paksumpi, mutta ulkonäössä ja pitsireunojen maussa voittaa! Otsikkokuvan lettu oli tehty, osittain, näin. Letusta oli tulossa liian paksu, joten levitin taikinaa. Kuvasta on kuitenkin nähtävissä raja mihin voi levisi taikinaa kaadettaessa.
Päivän vinkki
Tämä ei ole vinkki, mutta ohje. Lettujen makua EI tule pilata kermalla, hillolla tai millään muulla (tuoreiden mansikoiden kohdalla olen valmis harkitsemaan poikkeusta.) Lettu on parhaimmillaan sellaisenaan, tai kevyesti sokeroituna. Letun puhdasta makua ei kannata (tai saa) peittää millään muulla!
Savolainen tapa on itse asiassa syödä letut voin ja sokerin kanssa. Mutta Pohjois-Karjala-projektin hengessä en ole voita kokeillutkaan.
Kolmella tapaa?
Otsikossa mainittiin kolme tapaa. Olen tehnyt lettuja kolmella tavalla, taikina ei näissä eroa mitenkään. Toki muurinpohjalettu on kooltaan isoin ja asettaa siksi taikinalle suurimmat haasteet – jotta kääntäminen onnistuu taikinassa tulee olla tarpeeksi sitkoa (kanamunien suhde tulee olla 3/litra ja taikinan tarpeeksi paksua.)
Muurinpohjalettu
Minulle se aito ja oikea lettu. Kooltaan isoin, joten näitä ei tarvitse montaa syödä. Samalla, varsinkin avotulella paistettuna, näissä on aina muita enemmän persoonallisuutta mukana. Pannun lämpötila vaihtelee paljon, joka vaatii myös paistajalta keskittymistä ja tuo laatuun vaihtelua.
Pikkuletut!
Pikkuletut, toinen suosikkini. Hyvällä valurautapannulla paistettuna maku on lähellä muurinpohjalettuja. Nämä ovat pelottavan helppoja herkkuja naposteluun.
Valuratuapannuni on vanha ja vaatii hieman tavallista enemmän paistaessa, kun letut kypsyvät eri tahtiin. Pannun yläosa paistaa kaksi lettua samassa ajassa kuin alaosa paistaa vain yhden.
Isot letut
Lettujen tylsin vaihtoehto? Ainakin itselläni jäänyt aina hieman paitsioon, lettupannu & muurinpohjapannu vieneet huomion, näitä tehty harvoin – vain muutaman kerran vuodessa. Maku ei häviä muille, mutta persoonallisuus kylläkin.
Kun haluaa tehdä täytettyjä lettuja (esim. jauheliha-täytteellä) tämä on ainoa oikea tapa paistaa letut, tasalaatuisuus huipussaan.
