Hampurilainen on ratsastanut #foodie-kulttuurin aallonharjalla viime vuosina. Ja hyvästä syystä! Hyvää hampurilaista on ruokana lähes mahdoton voittaa!
Tänä kesänä metsästetään täydellistä hampurilaista, ensimmäinen erä käytiin nyt pääsiäisenä, ja alku oli hyvä!
Jatkoa seuraa kesän aikana!
Yksinkertainen on kaunista!
Hampurilainen on teoriassa selkeä ruoka; sämpylä + pihvi. Sitä voi kuitenkin muokata lähes rajattomasti.
Hampurilaista valmistaessa kannattaa kuitenkin muistaa kokkailun kultainen sääntö, yksinkertainen on kaunista – kuten usein sanotaan, vähemmän on enemmän. Mieluummin muutama raaka-aine erinomaisesti valmistettuna, kuin monta puolivillaisesti tehtynä.
Oma hampurilaiseni koostuu usein seuraavista komponenteista:
- Sämpylät
- Hyvä ja mehevä pihvi
- Salaatti
- Juusto
- Majoneesi, joka tuo makua
- Mahdolliset lisukkeet (esim. pekoni, tai karamellisoitu sipuli)
Ei kiitos suolakurkulle!
Omissa hampurilaisissa on kuitenkin yksi perussääntö; ei suolakurkkua – jota lähes kaikkialla hampurilaisiin lisätään. Sen maku ei mielestäni vain tänne sovi (tai juuri mihinkään muuallekkaan.)
Ohje
Tällä kertaa rakensin hampurilaiseni seuraavasti:
- Fazerin briossit, joihin laitoin vähän voita ja grillasin kevyesti
- 15% naudan jauhenlihasta valmistettu pihvi, ennen pihvien muotoiluja sekoitin lihaan omatekemäni seoksen, jossa vähän rypsiöljyä, suolaa ja pippuria
- Pekonia
- Juusto, joka grillauksen yhteydessä sulatettiin pihvien päälle
- Salaattia
- Karamellisoitua sipulia ja omaa maustekastiketta, joka koostui seuraavista palasista (maustui jääkaapissa vuorokauden)
- Turkkilaista jugurttia
- Hyppysellinen sokeria
- Sitruunan mehu & kuori
Tämä yhdistelmä toimi, varsinkin maustekastikkeen sitruunaisuus ja karamellisoitu sipuli toimivat hyvin yhteen.
Suurin miinus tuli syötävyydestä, kosteutta oli liikaa, eikä tätä pystynyt syömään käsin.
Kokonaisuutena arvosanaksi annan 8+. Hyvä alku, mutta täydellisen burgerin metsästyksessä pitää vielä parantaa!
