Juhlistimme vuoden vaihdetta syömällä hyvin Oulussa. Heti reissun jälkeen mittariini tuli vuosi lisää, halusimme tätä myös hieman juhlistaa.
Turhan hienoon ravintolaan emme halunneet ja pohdinta sopivasta kohteesta oli kovaa – pohdinnan ratkaisi julkiskokki Henri Alen.
Häneltä tuli vahva suositus Locana Del Scappin Carbonaaraa kohtaan:
Carbonara on yksi ehdottomista suosikeistani ja samalla paikka vaikutti sopivan rennolta.
Lumisateen keskellä kävelimme paikalle ja kun tilasimme sopivasti ristiin niin saimme maistaa menua monipuolisesti.
Päivän kehu
Tässä vaiheessa pitää kehua ravintolan tapaa rakentaa menu. ”Valitse yksi alkuruoka, yksi pääruoka, yksi jälkiruoka” on mielestäni erittäin toimiva tapa. Saa koostaa mieleisensä menun, ei tarvitse maksaa lisää, vain koska se kiinnotavin pääruoka on yhdistetty eri menuun kuin kiinnostavin alkuruoka.
Mites se ruoka?
Heti alkuun pöytään tuotiin Focacciaa, joka oli todella maukasta ja lapsille tilasimme pizzaa, Pizza oli perinteisempi suoritus kuin Capperin, Via Tribunaalin (tai muiden napolilaista pizzaa suoltavien paikkojen) pizzat, mutta silti täyden kympin suositus (ja kyllä, se tilattiin lapsille – mutta ainahan sitä jää maisteltavaa :))
Valitsimme listalta alkuruuaksi
- Pienet lihapullat (pettymys, maku puuttui)
- Tartaria (erinomainen)
Pääruuaksi:
- Carbonaraa (hyvää, mutta ei jäänyt mieleen erinomaisena)
- Tortellinejä lihaliemessä (tortellinit eivät olleet erikoisia, mutta lihaliemi oli erittäin maukasta)
Jälkiruuaksi:
- Tiramisua (en ole tiramisun ystävä, mutta tämä oli maukas versio)
- Creme Bruciata (/Brule) .. ravintolaan kannatti tulla vain yksin syömään tämä jälkiruoka. Olen Creme Brulen ylin ystävä ja tämä on yksi parhaista, ellei paras, mitä olen syönyt. Ja näitä on tullut muutama syötyä.
Lopputulos:
Kokonaisuutena vierailu kääntyi ehdottomasti positiivisen puolelle. Siihen olisi riittänyt yksin Creme Brule, mutta myös ilman sitä.
Jos haluat kokeilla hyvää italialaista ravintolaa Helsingissä suosittelen vierailemaan Katajanokalla.
